Pääsiäiskaaos: ankanmunia, valvontaa ja täysin vääränlainen juhla-apu

Pääsiäinen on monessa kodissa rauhallista koristelua, keväistä tunnelmaa ja ehkä muutama suklaamuna hyvässä järjestyksessä koriin aseteltuna. Oliver’s Troublemakers A.N.K.K.A. -maailmassa tämä kuulostaa teoriassa mahdolliselta, mutta käytännössä pääsiäinen etenee hieman toisenlaisella logiikalla.

Siellä missä muualla puhutaan tipuista, meillä asia on ratkaistu toisin.

Meillä on ankat.

Eikä vain muutama satunnainen kylpyankka, vaan kokonainen pääsiäiseen täysin omavaltaisesti osallistuva ankkalauma, joka on jälleen kerran mukana apuna tavalla, josta on enemmän näkyvyyttä kuin hyötyä. Huntti suhtautuu tilanteeseen suurella hartaudella. Sen mielestä pääsiäinen on selvästi sellainen juhla, jossa lauman kuuluu olla erityisen tarkasti mukana. Jos kerran esillä on munia, kevättä ja kaikenlaista pientä juhlahälinää, silloin ankkojen paikka on aivan luonnollisesti keskellä tapahtumia.

Huntti ei näe tässä mitään outoa.

Sen logiikassa kyse on melkeinpä täydellisestä vuodenajasta. On ankat, on munat, on juhla. Kaikki tärkeimmät elementit ovat paikalla, vaikka varsinainen yhteistyö juhlavalmistelujen kanssa jääkin jälleen melko yksipuoliseksi. Ankkalauma itse ei ota kantaa koristeluun, ei rakenna asetelmia eikä osallistu munien piilottamiseen, mutta on silti hyvin päättäväisesti siellä missä kaikkea tapahtuu. Tai tarkemmin sanottuna siellä, minne Huntti on katsonut parhaaksi sijoittaa sen.

Ja juuri siinä pääsiäiskaaoksen ydin piileekin.

Tavallinen pääsiäiskoristelu muuttuu A.N.K.K.A.-kodissa nopeasti valvontaoperaatioksi. Yksi ankka tarkkailee pöydän reunaa, toinen päivystää lattialla, kolmas näyttää siltä kuin sillä olisi hyvin vahva mielipide suklaamunien turvallisuudesta, vaikka todellisuudessa se ei osallistu mihinkään. Huntti sen sijaan on täysin vakuuttunut siitä, että juhla sujuu paremmin, kun lauma on koottu paikalle. Hän toimii kuin pääsiäisen virallinen järjestyksenvalvoja, vaikka käytännössä suurin osa työstä menee siihen, että täysin eloton apujoukko saadaan pysymään edes suunnilleen kasassa.

Hugo ei tietenkään jätä näin merkittävää sesonkia kommentoimatta. Jos Huntti hoitaa kenttätyön, Hugo vastaa juhlan henkisestä johdosta. Se seuraa tilannetta tarkasti, arvioi varmasti kaikkien työpanosta ankarasti ja vaikuttaa siltä, että pääsiäisen organisointi olisi sen mielestä voitu hoitaa paljon tehokkaammin. Todennäköisesti Hugo pitää suurimpana ongelmana sitä, että ankkalauma ei edelleenkään osoita minkäänlaista aloitteellisuutta.

Ei edes juhlapäivinä.

Ja silti ne ovat mukana.

A.N.K.K.A.-maailmassa juuri se tekee pääsiäisestä pääsiäisen. Ei täydellinen koristelu, ei hillitty tunnelma eikä tarkasti suunniteltu juhla-asetelma, vaan se, että ankat ovat taas ilmestyneet paikalle ikään kuin ne kuuluisivat koko juhlan ytimeen. Ja tavallaan kuuluvatkin. Ei siksi, että niistä olisi erityistä apua, vaan siksi, että Huntti uskoo niin täysin.

Ehkä juuri siksi meillä pääsiäismunatkin tuntuvat vähän enemmän ankanmunilta kuin miltään muulta. Pääsiäinen ei ole vain kevään juhla, vaan hetki, jolloin maailman surkein apujoukko saa taas uuden sesonkitehtävän, johon sillä ei ole minkäänlaisia valmiuksia mutta sitäkin vahvempi läsnäolo.

Ja rehellisesti sanottuna, siinä on jotain hyvin meidän näköistämme.

Pääsiäiskaaos ei siis synny siitä, että joku menisi varsinaisesti pieleen.

Se syntyy siitä, että Huntti ottaa juhlan liian vakavasti, Hugo kommentoi kaikkea kuin kyse olisi valtakunnallisesta tapahtumasta ja ankkalauma päivystää hiljaa keskellä kevätvalmisteluja näyttäen siltä, että sillä olisi tärkeä rooli.

Vaikkei sillä ole.

Ainakaan käytännössä.

Mutta A.N.K.K.A.-maailmassa käytäntö ei olekaan aina tärkein asia.

Välillä riittää, että lauma on paikalla, pääsiäinen on käynnissä ja koko tilanne on juuri sopivasti hallitsemattoman näköinen.

Silloin voidaan jo puhua onnistuneesta sesonkikaaoksesta.