Maailman surkein paimennuskorvike, mutta silti vakituisessa käytössä

Joistakin asioista huomaa heti, että ne eivät ole erityisen toimivia. Kylpyankat kuuluvat tähän ryhmään varsin kirkkaasti. Ne eivät liiku omin jaloin, eivät reagoi käskyihin, eivät pysy kasassa ilman ulkopuolista apua eivätkä osoita muutenkaan pienintäkään merkkiä siitä, että niillä olisi luontaista kiinnostusta laumakäyttäytymiseen. Ja silti meillä ne ovat yhä vakituisessa käytössä.

Tässä kohtaa moni saattaisi kysyä aivan aiheellisesti, miksi.

Miksi juuri kylpyankat? Miksi niitä raahataan mukaan arkeen, kotihommiin, kulkuväylille ja tilanteisiin, joissa niistä ei ole käytännössä mitään hyötyä? Miksi ne palaavat kuvioihin kerta toisensa jälkeen, vaikka niiden suorituskyky on jo moneen kertaan todettu lähinnä koristeelliseksi? Vastaus löytyy tietenkin Huntista.

Oliver’s Troublemakers A.N.K.K.A. -maailmassa Huntti ei katso kylpyankkoja niin kuin muut ehkä katsoisivat. Se ei näe niitä kylpyhuoneeseen kuuluvina pikku esineinä tai satunnaisina leluina, vaan laumana. Tai ainakin jonkinlaisena yrityksenä laumasta. Huntin mielestä niissä on selvästi potentiaalia, vaikka käytännön näytöt ovat olleet jo pitkään hyvin heikkoja. Siitä huolimatta projekti jatkuu.

Ja juuri siinä piilee koko tämän paimennuskorvikkeen ydin.

Kylpyankat ovat maailman surkein paimennuskorvike siksi, että niistä puuttuu lähes kaikki ne ominaisuudet, joita toimivalta paimennettavalta joukolta ehkä toivoisi. Ne eivät tee yhteistyötä. Ne eivät seuraa. Ne eivät hajaannu omatoimisesti niin, että niitä voisi edes kunnolla koota. Useimmiten ne vain ovat. Hiljaa, liikkumatta ja hieman typerän tyytyväisen näköisinä. Huntin näkökulmasta tämä on tietysti turhauttavaa, mutta ei kuitenkaan toivotonta.

Sillä vaikka ankat eivät toimi, Huntti toimii niiden puolesta.

Se kantaa, siirtää, kokoaa ja sijoittelee niitä sinne missä tapahtuu, koska sen logiikassa lauman kuuluu olla mukana. Jos Oliver liikkuu huoneesta toiseen, myös lauman pitäisi olla tilanteen tasalla. Jos kotona tehdään jotain, lauman on aivan luonnollista osallistua. Tai ainakin olla läsnä. Huntin silmissä kyse ei ole siitä, auttavatko ankat oikeasti, vaan siitä, että niiden kuuluu olla osa toimintaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että maailman surkein paimennuskorvike löytyy usein juuri sieltä, missä siitä on vähiten hyötyä. Keskeltä lattiaa. Kulkuväylältä. Kotitöiden keskeltä. Juuri siitä kohdasta, jossa joku olisi halunnut liikkua normaalisti. Mutta Huntin mielestä tämä ei ole virhe. Tämä on osallistumista.

Hugolla taas on asiasta todennäköisesti oma näkemyksensä. Se on aivan varmasti sitä mieltä, että ankkojen koulutuksessa olisi jo pitänyt tapahtua enemmän edistystä. Hugo ei tunnu hyväksyvän sitä, että joukko voi pysyä noin täysin mykkänä, passiivisena ja hyödyttömänä viikosta toiseen. Sen mielestä ankkalauman työmotivaatio on ilmeisen puutteellinen. Tai sitten Huntin koulutusmetodeissa on parantamisen varaa. Tai molemmissa.

Mutta silti, kaikesta tästä huolimatta, kylpyankat pysyvät mukana.

Ja ehkä juuri siksi ne ovatkin niin täydellinen osa A.N.K.K.A.-maailmaa.

Niiden ei tarvitse olla hyviä siinä, mitä ne tekevät, koska niiden tehtävä ei oikeastaan ole onnistua. Niiden tehtävä on olla mukana tässä omituisessa arkikomediassa, jossa Huntti tekee kaikkensa, Hugo arvioi suorituksia korkealta ja Oliver yrittää elää tavallista elämää kaiken tämän keskellä. Kylpyankat eivät tuo järjestystä, mutta ne tuovat tilanteeseen oman täysin hyödyttömän vakavuutensa. Ja se on jo paljon.

Ehkä maailman surkein paimennuskorvike onkin vakituisessa käytössä juuri siksi, että se sopii tähän porukkaan liian hyvin. Huntti tarvitsee lauman, vaikka lauma olisi täysin kelvoton. Hugo tarvitsee jotakin kommentoitavaa, ja ankat tarjoavat siihen loputtomasti aihetta. Ja Oliverin arjessa ne ovat jo osa maisemaa, vähän niin kuin hiljainen mutta jatkuva muistutus siitä, että tässä kodissa tavallisetkaan asiat eivät pysy ihan tavallisina kovin pitkään.

Kylpyankat eivät siis ole mukana siksi, että ne olisivat toimivia.

Ne ovat mukana siksi, että Huntin mielestä niiden pitäisi toimia.

Ja jostain syystä tämä riittää pitämään ne palveluksessa päivästä toiseen.

Vaikka tulokset ovat edelleen heikot.

Ja vaikka koko lauma on edelleen maailman surkein paimennuskorvike.

Silti se on vakituisessa käytössä.

Koska Huntti ei ole vielä luovuttanut.

Eikä rehellisesti sanottuna kukaan muukaan enää odota siltä aivan normaalia logiikkaa.